Mistä tietää milloin tarvitaan edunvalvoja? – 7 tunnusmerkkiä

 

Oletko huomannut, että läheisesi muisti ei pelaa niin kuin ennen ja hän ei muutenkaan ole sellainen kuin aiemmin? Saatat olla huolissasi hänen kyvystään hoitaa omia asioitaan ja pohdit, onko jo aika hankkia hänelle edunvalvoja vai voisiko hän vielä itse tehdä edunvalvontavaltakirjan.

Mistä sitten tietää, ovatko muistin ongelmat jo niin suuria, että edunvalvoja tarvitaan?

Olemme tähän artikkeliin keränneet sellaiset 7 tunnusmerkkiä, joiden perusteella voit pohtia, tarvitseeko läheisesi edunvalvojan ja mitä voit tehdä, jotta saat asiaan varmuuden.

1) Edunvalvoja tarvitaan, kun toimintakyky on pysyvästi alentunut

On luonnollista, että ihmisen henkinen toimintakyky vaihtelee paljonkin. Fyysinen terveys, väsymys, nestehukka ja esimerkiksi hormonit vaikuttavat jokaisen henkiseen toimintakykyyn.

Joskus saattaa olla pahojakin ongelmia, mutta ne menevät ohi, kun häiriön aiheuttava tekijä poistuu. Henkisen toiminnan häiriö, joka kestää vain lyhyehköjä jaksoja tai jonka voi odottaa poistuvan noin 6 kuukauden kuluessa, ei ole sellainen pysyvä syy, jonka perusteella edunvalvoja tulisi määrätä.

Esimerkiksi aivokasvain saattaa aiheuttaa merkittäviä henkisen toiminnan häiriöitä, jotka leikkauksen jälkeen poistuvat, samoin aivoverenkiertohäiriön jälkeen usein palaudutaan normaalikuntoiseksi.

Jos toimintakyky ei ole tilapäisesti alentunut tai toimintakyvyn alentumiseen ei löydy selittävää tekijää, on henkilön syytä ehdottomasti mennä lääkäriin muiden sairauksien toteamiseksi ja samalla sen arvioimiseksi, onko edunvalvonta tarpeen.

2) Pitkälle edennyt muistisairaus

Alzheimerin tauti, verisuoniperäinen muistisairaus, Lewyn kappale-tauti ja otsa-ohimolohkorappeumasta johtuva muistisairaus ovat yleisimmät etenevät muistisairaudet. Lisäksi esimerkiksi Parkinsonin tautiin ja MS-tautiin voi liittyä tiedonkäsittelyn vaikeuksia.

Mikäli joku edellämainituista sairauksista on todettu, on todennäköistä, että henkilölle on tehty muistitestejä ja/tai aivojen kuvantamista, joista taudin etenemisvaihe ja edunvalvonnan tarve on selkeästi havaittavissa. Tällöin lääkäriltä saa edunvalvontaa varten lääkärinlausunnon.

Jos lääkäri ei katso edunvalvontaa tarpeelliseksi, on henkilö täysin oikeustoimikelpoinen ja voi siis tehdä vielä edunvalvontavaltakirjan.

Diagnosoidun muistisairauden jälkeen onkin aina syytä tehdä edunvalvontavaltuutus, koska yleensä toimintakyvyn parantumista ei ole odotettavissa ja kyky tehdä myös edunvalvontavaltuutus lakkaa sairauden edetessä.

3) Vanheneminen

Pelkästään ikääntyminen ei ole peruste edunvalvojan määräämiselle, vaan dementia tai muu toimintakyvyn puute tulee lääketieteellisesti todeta.

Lähtökohtaisesti henkilö, joka ei fyysisten esteiden vuoksi pysty hoitamaan asioitaan, voi valtuuttaa toisen hoitamaan puolestaan asioitaan. Tällä hetkellä on itsestään selvä asia, että kaikki eivät pysty älypuhelimilla ja tietokoneilla hoitamaan asioitaan verkossa, eikä taito ole välttämättä ikään sidottuakaan. Tosiasia kuitenkin on, että vanhukset on digitalisaatiossa täysin unohdettu ja esim. pankki-, vero- ja Kela-asiat hoituvat käytännössä verkossa eikä henkilökohtaista palvelua enää saa.

Vaikka vanheneminen ei automaattisesti poista oikeustoimikelpoisuutta, etenevät kuitenkin muistisairaudet ja henkiseen toimintakykyyn liittyvät sairaudet ajan kuluessa, eli jossain vaiheessa oikeustoimikelpoisuus saattaa poistua. Aika harva kuolee vanhalla iällä ajatus partaveitsen terävänä.

Vanhuuteen kannattaakin varautua tekemällä edunvalvontavaltakirja, jolla saa itse määrätä, miten tahtoo taloudellisia ja henkilöäkoskevia asioitaan hoidettavan ja kuka niitä hoitaa.

4) Kuka, missä ja koska olen? – Aikaan ja paikkaan orientoitunut?

Oikeustoimikelpoinen ihminen tietää, kuka on ja missä asuu. Tyypillisesti vanhus hoitopaikassa tahtoo kotiin, vaikka koti olisikin jo sitten siellä, missä hän asuu. Jos henkilö ei kuitenkaan muista, missä on ja miten on sinne joutunut, ei häntä voi pitää paikkaan orientoituneena, eikä siten oikeustoimikelpoisenakaan.

On sangen inhimillistä, että saattaa mennä sekaisin viikonpäivistä ja päivämäärästä – sitä sattuu jokaiselle ja varsinkin lomilla. Jos henkilö ei muista, mikä vuodenaika on tai mikä vuosi tai vuosikymmen, ei hän ole enää aikaan orientoitunut, eikä hän mitä ilmeisemmin ole enää oikeustoimikelpoinenkaan.

Yksinkertainen testi on kysyä, että mikäs päivä nyt onkaan ja sitä kautta alkaa pohtia kuukautta, vuotta ja vuodenaikaa. Normaalimuistinen muistaa yleensä kuukauden ja viikonpäivän ensin ja sitten alkaa pohtia, monesko päivä nyt onkaan. Vuotta ei pohdita yleensä erikseen muuta kuin tammikuussa.

Kysyä voi myös nykyisen Suomen presidentin nimeä; joskus saattaa olla vastaus, että Kekkonenhan se, jolloin melko varmuudella tietää, että henkilö elää historiallista aikaa.

5) Mitä maksaa – markka vai euro?

Edunvalvojan tarve ilmenee ensimmäiseksi raha-asioissa. Jos henkilö ei tiedä, paljonko on tuloja ja paljonko on menoja, ei hänellä ole mahdollisuuksia hoitaa raha-asioitaan itsenäisesti.

Hyviä testikysymyksiä on mm. että paljonko saatkaan eläkettä ja paljonko asumismenosi ovat? Paljonko rahaa kuluu ruokaan? Mitä maitopurkki, kahvipaketti maksaa?

Mikäli vastauksen määrät ovat oikein, on hyvä myöskin kysyä, että mitäs se maitopurkki maksaisi nyt markoissa. Yllättävän usein vanhukset kertovat ja jakavat euroja ja markkoja väärinpäin. Tämä johtaa siihen, että pankista nostetaan käteisenä 2000 euroa kerralla, joka vastaa siis henkilön mielestä noin 350 markkaa. Tilapäiselle auttajalle on helppo antaa 100 euron palkkio, kun se on ”vajaa kaksikymppiä”. Eli paitsi numeraalinen määrä, niin myös rahanarvon ymmärtäminen tulee varmistaa.

Rahan tuhlaaminen ja holtiton käyttö ei pelkästään lähtökohtaisesti ole syitä määrätä henkilöä edunvalvontaan, eikä myöskään se, että hyväuskoisena tulee höynäytetyksi nigerialaiskirjeillä tai nettihuijauksilla.

On kuitenkin mahdollista, että tuhlaaminen, holtittomuus ja uhkapelien pelaaminen liittyvät oireina johonkin sairauteen, ja kokonaisuutena arvostellen lääkäri katsoo edunvalvonnan tarpeelliseksi. Jos henkilön rahankäyttötavoissa tapahtuu radikaali muutos, on syytä epäillä sairautta ja kartoittaa tilanne lääkärin kanssa.

6) ”Olen Alma Nieminen” esittäytyi rouva tyttärelleen

On aika tavallista, että kadulla törmää joskus henkilöihin, jotka tervehtivät iloisesti, mutta joiden nimestä meillä ei ole harmainta hajua ja joita tervehdimme, niin kuin muistaisimme nimenkin.

Näin toimii myös muistisairas. Erotuksella, että muistisairas ei välttämättä muista vanhan naapurin nimeä, vaikka pystyy keskustelemaan tämän kanssa tunnin ajan päivänpolitiikasta sujuvasti. Älykäs ihminen pystyy päättelemään, että hänelle hymyilevä ja kohteliaasti keskusteleva henkilö on hänen tuttunsa ja pystyy normaaliin vuorovaikutukseen, vaikka ei muistaisi kenestä on kyse.

Kun usein meille kullekin tulee tilanteita, että sukulainen tai tuttava on varttunut taaperosta nuoreksi aikuiseksi, ei heitä tietenkään tunnista. Normaalimuistinen kysyy, että kukas sinä nyt oletkaan ja oletpa sinä kasvanut/ muuttunut viime kerrasta. Muistamaton ihminen ei hämmästele sellaista muutosta. Vastaavasti muistamaton ihminen saattaa lapsesta kuvitella, että tämä on hänen sisarensa/serkkunsa/koulukaverinsa, mikäli henkilö ulkonäöllisesti muistuttaa kovasti jotain toista henkilöä lapsena joskus vuosikymmeniä aiemmin.

7) Aikamatkalla

Mitä enemmän tulee ikää, sen enemmän muistelee entisiä aikoja. Se ei ole ollenkaan harvinaista tai epänormaalia - pikemminkin päinvastoin. Mutta se, että kuvittelee elävänsä entisiä aikoja, osoittaakin jo melko pitkälle edennyttä muistisairautta.

Monesti muistisairauden eteneminen ja historiallisen ajan eläminen korreloivatkin: mitä vähemmän muistia, sen nuorempana eletään. Ei ole harvinaista, että 90-vuotias dementikko kertoo elävänsä synnyinkodissaan ja käyvänsä kiertokoulun neljättä luokkaa. Elämästä on siinä vaiheessa unohtuneet oma perhe ja lapset.

Jos henkilö ei muista nykyaikaa tai lähimenneisyyttä lainkaan, ei hänellä ole myöskään mahdollisuutta hahmottaa asioidensa hoitamista loogisella ja harkitsevalla tavalla.

Jos henkilö elää vielä pääsääntöisesti nykyajassa, mutta silloin tällöin matkustelee menneisyydessä, on hänellä vielä todennäköisesti ”riittävä ymmärrys” tehdä edunvalvontavaltuutus.

Yleisesti ottaen tällöin puhutaan lievistä muistin häiriöistä tai sekavuuskohtauksista, jotka ovat siis tilapäisiä ja ohimeneviä häiritsemättä henkilön tahdonmuodostuskykyä.

Edunvalvojan hakeminen

Kun tulee päivä, jolloin toteat läheisesi tarvitsevan edunvalvojan ja lääkäri on kanssasi tästä samaa mieltä, on määräyksen hakemisen aika. Edunvalvojan hakemus tehdään maistraatille ja ohjeita siihen saa myös täältä.

Edunvalvontavaltuutuksen vahvistaminen

Mikäli edunvalvojan tarpeessa oleva henkilö on tehnyt edunvalvontavaltakirjan, lähetetään se ja lääkärintodistus maistraatille ja valtuutettu pyytää edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista. Menettely on paljon helpompi ja nopeampi kuin ilman edunvalvontavaltakirjaa. Edunvalvontavaltuuksen vahvistamista voit hakea tällä lomakkeella.

 

Edunvalvontavaltuutuksen tekeminen

Edunvalvontavaltakirja kannattaa ehdottomasti laatia, mikäli vielä voi.

Lue lisää edunvalvontavaltakirjan hyödyistä.

Voit myös suoraan siirtyä edunvalvontavaltakirjan tekemiseen.

Sivuillamme on myös paljon muuta lakitietoa.